Isäni nukkui pois 6.9.2009 sunnuntaiaamuna. Saimme kaikki olla isän luona viimeiset päivät, pitää kädestä kiinni ja saattaa taivaaseen. Minulla on niin ikävä vielä.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento.
Olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.
En ole ikiunessa, en ole poissa,
olen tuhat tuulta puistikoissa,
olen valon välke aallokoissa.
Olen timantti hankien loistossa.
En ole jättänyt teitä, en ole vaiti,
olen lintujen laulu taivaalla,
olen kuiskaus viljapellolla,
olen henkäys rakkaani poskella.
On elämä meri ja suuret sen aavat,
toisistaan tukea ystävät saavat...
En ole ikiunessa, en ole poissa,
kuljen mukanasi karikoissa.
5 kommenttia:
Otan osaa suruusi. Ikävä on varmasti valtaisa. Kaunis muistolause.'
Jaksamista sinulle ja voimahali!
Osanottoni!
Todella kaunis runo..
Jaksellusta koko perheelle!!
Otan osaa, kaunis runo.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa, hyviä ja huonoja hetkiä vuorotellen. Helppoja nää asiat ei koskaan ole, mullakin isä kuoli aivan yllättäen vajaa 3 kuukautta sitten.
Paljon voimahaleja ja rutistuksia sekä jaksamista asioitten hoitamisessa:)
Osanottoni suuressa surussasi!
Todella kaunis ja herkistävä runo. Tiedän tunteen ja tunnen tuskasi, oma äitini kuoli ollessaan vain 46-vuotias. Ikävä ei koskaan lakkaa, mutta suru helpottaa ajan kuluessa.
Osanottoni suruusi ja voimia sinulle. Tiedän mitä käyt nyt läpi, itse menetin isäni äkillisesti elokuun alussa.
Lähetä kommentti